Jokaisella meistä on ajatuksia politiikasta, puolueista, ehdokkaista ja näiden tekemistä tai ehdottamista ratkaisuista. Useimmiten julkisuudessa liikkuvat ehdotukset ja päätökset ärsyttävät suurta osaa kansasta. Puolueesta tai puoluetaustasta riippumatta oppositio huutelee ja kritisoi - ehdottamatta mitään parempaa ehdotettujen ratkaisujen tilalle.
Kirjoitan tämän tekstin siinä toivossa, että se toimii ehdottoman tarpeellisen kriittisen ajattelun tukena arvioidessamme politiikkaa, jota maassamme harjoitetaan. En ole politiikan ammattilainen, enkä toimi sen tutkimuksen piirissä, vaan olen tuiki tavallinen suomalainen äänestäjä, joka haluaa tuoda rationaaliset argumentit mukaan kaikkeen keskusteluun politiikan saralle. Mielestäni poliittista keskustelua täytyy käydä myös ennakoiden tulevaisuutta, eikä vain reagoiden tapahtuneisiin asioihin. Jälkiviisaus ja voivottelu eivät saa johtaa huonosti valmisteltuun lakiesitykseen, jonka populistinen ja puoluekurista kärsivä eduskunta hyväksyy.
Aloitan blogini kirjoittamisen näin 17.2.2011, eli vain kaksi kuukautta ennen eduskuntavaaleja. Eduskuntavaaleista on tulossa erityisen jännittävät, sillä puolueasettelut ovat kannatusmittareissa ja gallupeissa olleet hyvin tasaisia suurten puolueiden välillä. Kokoomus, SDP, Keskusta ja Perussuomalaiset ovat viimeisimpien tietojen mukaan - gallupista riippuen - hyvin tasaisesti 16 ja 20 prosentin kannatuksen välillä.
Arvoisat lukijat: nauttikaa kirjoittamastani ja arvostelkaa sitä. Antakaa palautetta ja keskustelkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti