torstai 24. helmikuuta 2011

Huumausaineet

Huumausainekeskustelu on taas nostettu tulevien eduskuntavaalien alla esille. Huumeisiin voidaan ottaa rationaalinen lähestymistapa yhteiskunnalliselta kannalta ja välttää kiihkomielinen uskomuksiin perustuva väittely.

Edes miedoksi huumeeksi luokitellun kannabiksen laillistaminen ei houkutellut suomalaisia ainakaan vielä kaksi vuotta sitten. Jotkut eivät laillistaisi kannabista edes lääkekäyttöön, vaikka mistään nykyaikaisesta tutkimuksesta ei käy ilmi, että kannabis olisi alkoholia vaarallisempaa. Apteekistakin saa reseptillä vaarallisempia aineita. Niin kutsuttu porttiteoria ei näytä nykytiedon valossa pitävän paikkaansa.

Kannabiksella on kuitenkin tutkittu yhteys esimerkiksi masennukseen ja älyllisten toimintojen kehityksen hidastumiseen mikäli sitä on tullut käytettyä nuoressa iässä. Ilmeisesti kannabiksen käyttö myös lisää riskiä sairastua geeneissä piilevään sktitsofreniaan ja saattaa laukaista vaikka psykoottisen kohtauksen.

Alkoholista ei ole mitään parempaa sanottavaa. Sen vaikutukset näkyvät katukuvassa ympäri Suomen ja varmasti muuallakin maailmassa, missä alkoholi on osa kulttuuria. Kannabista kovemmista huumausaineista ei voi edes puhua samassa yhteydessä, mutta toimenpiteenä rangaistus riippuvaisuudesta ei liene paras mahdollinen ratkaisu. Portugali ratkaisi tämän ongelman jo vuosituhannen alussa laillistamalla kaikkien huumeiden käytön. Selvästi noin 10 vuoden kenttätyön tehnyt Portugali on hyötynyt käytön laillistamisesta. Oikeusjärjestelmän taakka on keventynyt ja käyttäjien on helpompaa hakeutua hoitoon, kun pelkoa pidätyksestä ja syytteistä ei ole.

Suomi voisi ottaa varovaisesti mallia Portugalista ja laillistaa huumeiden käytön vaikkapa valtion hallinnoimassa monopolissa. Alkon kylkeen perustettava Narko voisi hyvinkin palvella asiakkaita ja samalla tarjota päihderiippuvaisille apua. Samalla minimoitaisiin terveydenhuollon kustannukset, kun piikittelevät kanssakansalaisemme eivät saisi tartuntatauteja neuloista ja rajaamalla käytön Narkon tiloihin varmistetaan vielä sekin, ettei Ville 5-vuotias saisi käsiinsä likaista narkkarineulaa leikkikentältä.

Pelon lietsominen ei kuitenkaan ole hyvä tapa kääntää ihmisiä järkevän ajattelun piiriin. Kannabista ei sellaisenaan voi vapauttaa täysin. Sen yhteisvaikutusta alkoholin kanssa ei olla tutkittu pitkällä aikavälillä niin, että voitaisiin olettaa saumaton yhteensopivuus suomalaisen alkoholikulttuurin kanssa. Pikaveritesti mahdollistaisi valtion tulojen kasvattamisen sakottamalla liikennettä vaarantavia hamppukuskeja, mutta sellaista ei ilmeisesti vielä ole olemassa.

Narkojen perustaminen voi olla paras ratkaisu yhteiskunnan kannalta. Terveydenhuoltokustannukset narkomaanien osalta saataisiin jatkuvaan laskuun, eikä neulojen välityksellä tarttuisi enää ainuttakaan tautia. Apua tarvitsevat saataisiin ohjattua hoitoon. Pitämällä huumausaineiden valmistamisen ja myymisen valtion monopolina, ohjattaisiin käyttäjät laillisille Narko-ostoksille huumausaineesta riippumatta. Huumausaineiden myymisestä rikollista tietä tulisi kannattamatonta, kun valtion hoteissa käytetyt aineet eivät aiheuttaisi riskiä pidätyksestä tai syytteistä käyttäjälle. Samalla lääketieteellinen käyttö mm. psykedeleille ja miksei kannabiksellekin voitaisiin ottaa vakavasti ja kohdella niitä kuten kaikkia lääkeaineita tulisi kohdella.

Tästä pääsemmekin kotikasvatukseen. Perustuen tuotteen helppoon saatavuuteen ei kotikasvatukselle ole juurikaan perusteita. Kyseessä ei ole enää edes uhriton rikos, sillä kerrostaloissa kannabiksen kotikasvatuksessa on törmätty mm. hajuhaittoihin ja automaattisten kastelujärjestelmien aiheuttamiin vesivahinkoihin, sekä jopa kasvatusvalojen aiheuttamiin tulipaloihin. Omalla tontillaan, omassa omakotitalossa kasvatus ei luultavasti aiheuttaisi haittaa muille. Helposti ostettavan tuotteen kotikasvatus ei silti olisi järkevää.

Portugalin esimerkin mukaiseen huumausaineiden käytön totaaliseen vapauttamiseen Suomi ei ole kansakuntana valmis. Valtion kontrolloimassa monopolissa huumausaineiden haittavaikutukset yhteiskunnalle pysyisivät minimissään ja kukin täysi-ikäinen yksilö voisi päättää omalla kohdallaan sen, että tarvitseeko näitä palveluita. Joko omasta tahdostaan tai ongelmatapauksissa yksilö voidaan ohjata katkaisuhoitoon. Alaikäisiin kansalaisiin myös 'mietojen' huumeiden käyttö vaikuttaa tyhmentävästi. Tällöin täysi-ikäisyys on erinomainen rajapyykki Narkossa asiointiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti