Tätä blogia lukeva kansalainen pyysi aikaisemmasta kirjoituksesta uudistetun painoksen näin kuntavaalien alle. Suomalaisista puolueista ja niiden samankaltaisuuksista ja eroavaisuuksista on kirjoitettu jo, joten keskitytään puoluejärjestelmän ja vaalitavan läpileikkaamiseen - sekä tietysti perinteeksi muodostuneeseen hajoamiseen puolueiden sanojen ja tekojen vastakkaisuudesta.
Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa. Useilla ranskankielisten herrasmiesten nimillä varustetut laskentatavat koristavat äänestystilastoja ja kannatusbarometrejä, jotka yrittävät viestiä meille äänestäjille poliittista realismia. Käytännössä suhteellinen vaalitapa tarkoittaa, että paljon ääniä saavat ehdokkaat vetävät mukanaan toisinaan myös hyvin vähän ääniä saaneita ehdokkaita - tämä korostaa paljon ääniä saaneen ehdokkaan asemaa, koska saman puolueen edustajia tulee kimppakaupassa mukana. Ilmeisesti olisi epädemokraattista antaa enemmän äänivaltaa henkilölle, joka saa runsaasti ääniä ja vähemmän valtaa ehdokkaille, jotka saavat vähemmän ääniä.
Vaalilupauksien toteutumista seuraava Kansan Muisti -palvelu tarkastelee ehdokkaiden vaalikoneisiin antamien vastausten ja eduskunnassa toteutuneiden äänestysten suhdetta toisiinsa. Vähiten vanhaa puoluetta muistuttava eduskuntapuolue Perussuomalaiset äänestää eniten lupaustensa mukaisesti - tätä voi palvelussa tarkastella tietysti ehdokas kerrallaan, jos haluaa löytää omasta puolueestaan valopilkkuja.
Perussuomalaisten ajatuksia ja arvomaailmaa ei kenenkään tarvitse tai ole pakko jakaa. Puolue ei ilmeisesti vaadi juurikaan puoluekuria jäseniltään, vaan ehdokkaat ovat vapaita äänestämään kuten haluavat tullessaan valituiksi. Tämä poikkeaa vahvasti muiden eduskuntapuolueiden tavasta toimia: Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä jopa erotettiin kaksi kansanedustajaa. Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho äänestivät vaalilupaustensa mukaisesti ja joutuivat siksi perustamaan oman eduskuntaryhmänsä.
Puoluekuri on tuo kirosana, joka estää hyvien ehdokkaiden äänestämisen, kun he valitsevat itselleen äänestäjän mielestä huonon puolueen. Suuri ja aiheellinen pelko siitä, että ääni meneekin väärään osoitteeseen aivan väärää mieltä olevalle ehdokkaalle ajaa äänestäjät turvautumaan huonompiin ehdokasvaihtoehtoihin. Suhteellinen vaalitapa tekee näin itselleen karhunpalveluksen.
Suomessa on ollut yhdistysliikehdintää vaalitavan muuttamiseksi. Äänivalta ry ajaa hyväksymisvaalitapaa Suomeen. Hyväksymisvaalitavassa äänestäjät laittaisivat ehdokkaita järjestykseen siten, että jos ensimmäinen ehdokas ei tulisi valituksi, mutta seuraava omalta listalta tulisi, menisi ääni tälle ehdokkaalle. Näin ääniä ei menisi hukkaan ja kansalaiset saisivat päättää kenelle muuten hukkaan menevä ääni annettaisiin - puolueesta riippumatta. Menetelmä ei kuitenkaan ota huomioon puoluejärjestelmän muita huonoja puolia kuten poliittisia virkanimityksiä.
Poliittiset virkanimitykset tarkoittavat siis sitä, että joku saa hakiessaan virkaa etua esimerkiksi tietyn puolueen jäsenyydestä tai hyvistä suhteista valinnan tekevään päättäjään. Hyvä veli -verkostot toimivat riippumatta siitä onko puolueita olemassa - ihmiset valitsevat itsensä kaltaisia ihmisiä luottamus- ja johtotehtäviin (Salo & Blåfield 2007, 26 - 33.) ja näin äänestäjätkin äänestävät luottamustehtäviin niitä, jotka edustavat heidän ajatusmalliaan parhaiten. Valinta on luonnollista ja tehostaa hallintokoneiston toimivuutta ja yhteispeliä. Eri tavalla ajattelevat ihmiset kokevat järjestelmän epäoikeudenmukaiseksi - ja syystä: heidän äänensä ei koskaan pääse kuuluviin.
Voiko suomalaista demokratiaa kehittää lakkauttamalla puolueet, mahdollistamalla täten ainoastaan henkilön ominaisuuksien ja henkilökohtaisen taustan sekä markkinoinnin vaikuttavan valituksi tulemiseen. Mene ja tiedä. Joku voisi argumentoida, että lakkauttamalla puolueet vähemmistöjen ääni jäisi jalkoihin ja rikkaat pystyisivät ostamaan markkinoinnilla ehdokaspaikkoja. Väitän aktiivisen demokratian toimivan ja luotan siihen, että nykyaikaisen tiedonvälityksen maailmassa äänestäjät eivät äänestä sitä joka on eniten esillä vaan sitä, joka on lähimpänä äänestäjänsä ajatusmaailmaa ja paneutuu eniten valituksi tulemisen tieteeseen.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
tiistai 31. tammikuuta 2012
Kreikan vai euroopan kriisi?
Suomalaisen veronmaksajan raha on nykyään eurooppalaista rahaa. Eurosta irtaantuminen on kalliimpaa kuin siinä pysyminen. Kreikkaan Suomi maksaa älyttömän paljon rahaa miten tahansa asiaa tarkasteleekin. Mitä jos Kreikka potkittaisiin pois yhteisvaluutasta?
Eurokriisi on monimutkainen ja vaikea käsite ymmärtää. Sen selättäminen vaatii paljon muutakin, kuin myöntyväisyyttä siihen ajatusmalliin, että kyllä Katainen hoitaa. Avasin lainoituksen tunnusluvut tähän teille - miten sinä ratkaisisit euroalueen kriisin?
Suomalaiset maksavat 1,8 % kaikesta Kreikan lainoituksesta. Se tarkoittaa noin 49 miljardia euroa. Suomella on saatavia Kreikasta noin kaksi miljardia ennen lainoitusta. Joku älähtää tässä kohtaa ja kertoo avoimesti, ettei ymmärrä miksi Suomen osuus on näin pöyristyttävän suuri. Ranskalla on saatavia 459 miljardia ennen lainoitusta Kreikasta ja ranskalaiset veronmaksajat lainoittavat kreikkalaisia 532 miljardilla eurolla. Saksalla on saatavia 338 miljardia euroa ja he lainoittavat Kreikkaa 707 miljardilla eurolla. Kriisimaa Italialla on saatavia 39 miljardia, mutta he lainoittavat Kreikkaa 466 miljardilla. Suomesta on siis tehty suuri euromaa - nettomaksaja. Suomalainen talous on toipunut kriisistä kelvollisesti. Niinpä Suomi maksaa suuren osuuden Kreikan lainoituksesta.
Iso-Britannialla on saatavia 242 miljardia, mutta he lainoittavat kreikkaa vain 20 miljardilla. Yhdysvalloilla on saatavia 100 miljardin edestä, mutta lainoitusta tulee vain 32 miljardia. Kyseessä on siis euron kriisi.
Euromaiden johtajat tukevat Kreikan taloutta käsittämättömillä summilla ottaen huomioon, että suuri osa velkarahasta menee Kreikan aikaisempien velkojen ja korkojen lyhentämiseen. Kreikka valehteli taloudestaan liittyessään EMU-maihin. Euron ulkopuoliset maat eivät kärsi euron kriisistä niin suoria vaikutuksia kuin euromaat kärsivät - yhteisvaluutan horjuessa kaikkia euromaita uhkaa talouden romahtaminen.
Kreikan tapauksessa on kuitenkin mahdollista vetää töpseli seinästä. Maa ei osaa pitää talouttaan kurissa. Kreikan voi potkia ulos eurosta. Tämän ratkaisun ongelmaksi muodostuu sinne maksettujen lainojen jääminen uppoavaan Kreikka-laivaan. Kreikkaa lainoitetaan yhteensä 2760 miljardilla eurolla. Tästä summasta on 750 miljardia käyttämättä. Suomi saisi 49 miljardistaan 14 miljardia takaisin.
Kreikan irroittaminen euroalueesta ajaisi maan sisäiseen kriisiin ja johtaisi väistämättä syntyvän valuutan multidevalvointiin, jolloin lainatut eurot paisuisivat Kreikan uuden valuutan maksukyvyn ulkopuolelle lopullisesti. Maa joutuisi velkaselvitykseen tai konkurssiin ja rahat jäisivät sille tielleen. Ovelat kreikkalaiset ovat onneksi sijoittaneet muissa valuuttalajeissa Sveitsin pankkeihin rahaa, joten Kreikan talouden nollaamisen jälkeen kreikkalaiset olisivat velattomia ja rikkaita.
Eurokriisi on monimutkainen ja vaikea käsite ymmärtää. Sen selättäminen vaatii paljon muutakin, kuin myöntyväisyyttä siihen ajatusmalliin, että kyllä Katainen hoitaa. Avasin lainoituksen tunnusluvut tähän teille - miten sinä ratkaisisit euroalueen kriisin?
Suomalaiset maksavat 1,8 % kaikesta Kreikan lainoituksesta. Se tarkoittaa noin 49 miljardia euroa. Suomella on saatavia Kreikasta noin kaksi miljardia ennen lainoitusta. Joku älähtää tässä kohtaa ja kertoo avoimesti, ettei ymmärrä miksi Suomen osuus on näin pöyristyttävän suuri. Ranskalla on saatavia 459 miljardia ennen lainoitusta Kreikasta ja ranskalaiset veronmaksajat lainoittavat kreikkalaisia 532 miljardilla eurolla. Saksalla on saatavia 338 miljardia euroa ja he lainoittavat Kreikkaa 707 miljardilla eurolla. Kriisimaa Italialla on saatavia 39 miljardia, mutta he lainoittavat Kreikkaa 466 miljardilla. Suomesta on siis tehty suuri euromaa - nettomaksaja. Suomalainen talous on toipunut kriisistä kelvollisesti. Niinpä Suomi maksaa suuren osuuden Kreikan lainoituksesta.
Iso-Britannialla on saatavia 242 miljardia, mutta he lainoittavat kreikkaa vain 20 miljardilla. Yhdysvalloilla on saatavia 100 miljardin edestä, mutta lainoitusta tulee vain 32 miljardia. Kyseessä on siis euron kriisi.
Euromaiden johtajat tukevat Kreikan taloutta käsittämättömillä summilla ottaen huomioon, että suuri osa velkarahasta menee Kreikan aikaisempien velkojen ja korkojen lyhentämiseen. Kreikka valehteli taloudestaan liittyessään EMU-maihin. Euron ulkopuoliset maat eivät kärsi euron kriisistä niin suoria vaikutuksia kuin euromaat kärsivät - yhteisvaluutan horjuessa kaikkia euromaita uhkaa talouden romahtaminen.
Kreikan tapauksessa on kuitenkin mahdollista vetää töpseli seinästä. Maa ei osaa pitää talouttaan kurissa. Kreikan voi potkia ulos eurosta. Tämän ratkaisun ongelmaksi muodostuu sinne maksettujen lainojen jääminen uppoavaan Kreikka-laivaan. Kreikkaa lainoitetaan yhteensä 2760 miljardilla eurolla. Tästä summasta on 750 miljardia käyttämättä. Suomi saisi 49 miljardistaan 14 miljardia takaisin.
Kreikan irroittaminen euroalueesta ajaisi maan sisäiseen kriisiin ja johtaisi väistämättä syntyvän valuutan multidevalvointiin, jolloin lainatut eurot paisuisivat Kreikan uuden valuutan maksukyvyn ulkopuolelle lopullisesti. Maa joutuisi velkaselvitykseen tai konkurssiin ja rahat jäisivät sille tielleen. Ovelat kreikkalaiset ovat onneksi sijoittaneet muissa valuuttalajeissa Sveitsin pankkeihin rahaa, joten Kreikan talouden nollaamisen jälkeen kreikkalaiset olisivat velattomia ja rikkaita.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeisestä politiikasta
Suomi on mielenkiinnolla seurannut vaalien jälkeisen asemasodan kulkua. Hallitusneuvottelija ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen näyttää asettaneen Euroopan Unionin asiat Suomen asioiden edelle hallitustunnusteluissa, kun vaalien ainoa todellinen voittaja jätetään hallitusneuvottelujen ulkopuolelle. Perussuomalaiset Timo Soinin johdolla taas eivät halua hallitusvastuuta ja vaikka erivapaudet EU-asioihin olivat tarjolla, jättäytyivät perussuomalaiset itse pois hallitusneuvotteluista. Nyt hallitusta parsitaan kasaan tilkkutäkin tavoin ja kokoomus joutuu luopumaan monista Suomen sisäpolitiikkaa koskevista linjauksistaan mahdollistaakseen enemmistöhallituksen muodostumisen.
Vihreiden tuore puheenjohtaja Ville Niinistö vienee puoluettaan ainakin uskottavamman politiikan suuntaan kuin edeltäjänsä. Kommuunissa asuva entinen puheenjohtaja, joka ei päivääkään ole tehnyt 'oikeita' töitä eduskunnan ulkopuolella, oli varmasti monen muunkin mielestä sopimaton työministeriksi. Lisäksi luopuminen vihreistä perusarvoista vei vähänkin uskottavuuden puolueen politiikalta vanhassa hallituksessa.
Paljon kohutuista uutuuspuolueista yksikään ei päässyt läpi. Piraattipuolueen julkkisehdokas Antti Kurhinen sai reilut 50 ääntä ja aiheutti todennäköisesti suuremmat äänitappiot väkivalta- ja huumeviihteellään. Osa puolueen muista ehdokkaista sooloili yhteisten linjausten puuttuessa. Puoluekurittomuus kuristi piraatit. Jiri Kerosen johtama Muutos 2011 ei menestynyt sen paremmin. Puolue oli leimautunut maahanmuuttovastaiseksi turhakkeeksi jo kauan ennen vaaleja.
Kaikkien puolueiden epäjohdonmukainen politiikka syö entisestään suomalaisen politiikan uskottavuutta. Kokoomus unohtaa kansan EU-asioiden kustannuksella, keskusta haluaa hallitukseen ja neuvotteli hallituspaikasta rökäletappion ja oman oppositiolinjauksensa jälkeen. SDP ei aio pitää kiinni sovituista ulkopoliittisista linjauksista, jos puolue ei pääse hallitukseen. Vihreät linjasivat jäävänsä oppositioon, mutta silti innolla tavoittelevat hallituspaikkaa. Tosin mainittakoon, että vihreät linjasivat jäävänsä oppositioon, koska perussuomalaisten hallitusvastuu näytti selvältä. Kristilliset pitävät luonnollisena vaalilupausten vetämistä takaisin, jos vain paikka hallituksesta löytyy. Vasemmistoliitto lähtee hallitusneuvotteluihin SDP:n tukipuolueeksi, mutta myy itsensä kokoomusjohtoiseen hallitukseen. Perussuomalaiset eivät aio kantaa vastuuta, vaan jäävät oppositioon paheksumaan ja kritisoimaan. Perinteinen jokahallituksen hännystelijänä toiminut Suomen ruotsalainen kansanpuolue ei taaskaan tee mitään merkittävää ja pysyttelee kokoomuksen aseenkantajana.
Julkisessa viestinnässä on nähty tärkeäksi pitää tiedonanto hallittavassa muodossa ja minimissään, jotta mikään sanottu asia ei olisi ristiriidassa myöhempien kannanottojen kanssa. Politiikan pelikentältä puuttuu rehellinen pelaaja, joka kertoo järkevästi perustellen kantansa ja linjansa niin, että uskoo niiden pitävän vielä myöhemminkin. Jos mieli myöhemmin muuttuu, kertoo se suuresta ihmisestä tai puolueesta, jos myöntää oman erehtyväisyytensä ja kertoo muuttaneensa mielensä uuden tiedon valossa.
Vihreiden tuore puheenjohtaja Ville Niinistö vienee puoluettaan ainakin uskottavamman politiikan suuntaan kuin edeltäjänsä. Kommuunissa asuva entinen puheenjohtaja, joka ei päivääkään ole tehnyt 'oikeita' töitä eduskunnan ulkopuolella, oli varmasti monen muunkin mielestä sopimaton työministeriksi. Lisäksi luopuminen vihreistä perusarvoista vei vähänkin uskottavuuden puolueen politiikalta vanhassa hallituksessa.
Paljon kohutuista uutuuspuolueista yksikään ei päässyt läpi. Piraattipuolueen julkkisehdokas Antti Kurhinen sai reilut 50 ääntä ja aiheutti todennäköisesti suuremmat äänitappiot väkivalta- ja huumeviihteellään. Osa puolueen muista ehdokkaista sooloili yhteisten linjausten puuttuessa. Puoluekurittomuus kuristi piraatit. Jiri Kerosen johtama Muutos 2011 ei menestynyt sen paremmin. Puolue oli leimautunut maahanmuuttovastaiseksi turhakkeeksi jo kauan ennen vaaleja.
Kaikkien puolueiden epäjohdonmukainen politiikka syö entisestään suomalaisen politiikan uskottavuutta. Kokoomus unohtaa kansan EU-asioiden kustannuksella, keskusta haluaa hallitukseen ja neuvotteli hallituspaikasta rökäletappion ja oman oppositiolinjauksensa jälkeen. SDP ei aio pitää kiinni sovituista ulkopoliittisista linjauksista, jos puolue ei pääse hallitukseen. Vihreät linjasivat jäävänsä oppositioon, mutta silti innolla tavoittelevat hallituspaikkaa. Tosin mainittakoon, että vihreät linjasivat jäävänsä oppositioon, koska perussuomalaisten hallitusvastuu näytti selvältä. Kristilliset pitävät luonnollisena vaalilupausten vetämistä takaisin, jos vain paikka hallituksesta löytyy. Vasemmistoliitto lähtee hallitusneuvotteluihin SDP:n tukipuolueeksi, mutta myy itsensä kokoomusjohtoiseen hallitukseen. Perussuomalaiset eivät aio kantaa vastuuta, vaan jäävät oppositioon paheksumaan ja kritisoimaan. Perinteinen jokahallituksen hännystelijänä toiminut Suomen ruotsalainen kansanpuolue ei taaskaan tee mitään merkittävää ja pysyttelee kokoomuksen aseenkantajana.
Julkisessa viestinnässä on nähty tärkeäksi pitää tiedonanto hallittavassa muodossa ja minimissään, jotta mikään sanottu asia ei olisi ristiriidassa myöhempien kannanottojen kanssa. Politiikan pelikentältä puuttuu rehellinen pelaaja, joka kertoo järkevästi perustellen kantansa ja linjansa niin, että uskoo niiden pitävän vielä myöhemminkin. Jos mieli myöhemmin muuttuu, kertoo se suuresta ihmisestä tai puolueesta, jos myöntää oman erehtyväisyytensä ja kertoo muuttaneensa mielensä uuden tiedon valossa.
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Valtionkirkosta
Suomessa on valtionkirkko, vaikka 'eihän sellaista nyt oikeasti ole'. Evankelis-luterilainen kirkko mainitaan perustuslain kirkkolaki-pykälässä (§ 76) ja lisää löytyy muualta Suomen laista. Hallinnolliset ja rahoitukselliset lonkerot pitävät kansankirkot ja valtion tiukasti nivottuna yhteen. Ehdotan valtion ja valtakirkkojen avioliiton purkamista. Ehdotukseni on seuraava:
Uskonnon opetus peruskouluissa lakkautetaan. Vapautuvat viikkotunnit käytetään historian ja yhteiskuntaopin opetukseen, joihin sisällytetään elämänkatsomustieteestä tuttuja elementtejä, kuten erilaisten filosofisten suuntausten, kaikkien valtauskontojen ja kulttuuris-historiallisten aspektien opettamista. 2. asteen koulutustasolla uskonnosta tehdään vapaaehtoista. Valtio ei jatkossa maksa teologien koulutusta vaan teologia integroidaan historian ja sosiologian alle yliopistoissa. Uskonnolliset yhdyskunnat voivat perustaa yksityisiä kouluja seremoniamestareiden ja saarnaajien kouluttamiseksi.
Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisoikeudet verotukseen ja osuuteen yhteisöverosta poistetaan ja erillismaininnat Suomen laissa kirkkokunnista poistetaan. Kaikki rekisteröidyt uskonnolliset yhteisöt ja rekisteröidyt aatteelliset yhdistykset saavat periä jäsenmaksua. Kaikki rekisteröityneet yhteisöt ja yhdistykset saavat suorittaa seremoniallisia tilaisuuksia. Avioparit rekisteröivät suhteensa maistraatissa, ja viettävät itse häätilaisuuden haluamassaan paikassa. Hautauspalvelut avataan kilpailulle ja valtio vuokraa tonttimaata arkuille ja uurnille.
Kirkkojen omaisuus - mukaan lukien tontit - kuuluvat valtiolle ja kulttuurihistoriallisina aarteina siirtyvät museoviraston valvontaan ja hallintaan. 10 vuotta kestävän siirtymäkauden aikana omaisuus vuokrataan ylläpitovelvoitetta vastaan tämänhetkisille seurakunnille ilman lisämaksua. Siirtymäkauden jälkeen tontit voidaan vuokarata edelleen museoviraston hyväksymään käyttöön.
Työntekijän lomapäiviin lisätään 'erityislomapäivät', jotka työntekijä saa käyttää rajoitetun määrän haluaminaan vuoden päivinä, kunhan ilmoittaa siitä viimeistään 30 päivää ennen lomapäivän käyttämistä. Työnantajalla on oikeus kieltäytyä lomapäivän myöntämisestä, mutta velvollinen maksamaan tällöin pyhäkorvauksen. Nämä erityislomapäivät on tarkoitus käyttää uskonnollisten pyhien tai muiden työntekijälle tärkeiden päivien palkalliseksi vapaaksi saamiseen.
Uskonnon opetus peruskouluissa lakkautetaan. Vapautuvat viikkotunnit käytetään historian ja yhteiskuntaopin opetukseen, joihin sisällytetään elämänkatsomustieteestä tuttuja elementtejä, kuten erilaisten filosofisten suuntausten, kaikkien valtauskontojen ja kulttuuris-historiallisten aspektien opettamista. 2. asteen koulutustasolla uskonnosta tehdään vapaaehtoista. Valtio ei jatkossa maksa teologien koulutusta vaan teologia integroidaan historian ja sosiologian alle yliopistoissa. Uskonnolliset yhdyskunnat voivat perustaa yksityisiä kouluja seremoniamestareiden ja saarnaajien kouluttamiseksi.
Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisoikeudet verotukseen ja osuuteen yhteisöverosta poistetaan ja erillismaininnat Suomen laissa kirkkokunnista poistetaan. Kaikki rekisteröidyt uskonnolliset yhteisöt ja rekisteröidyt aatteelliset yhdistykset saavat periä jäsenmaksua. Kaikki rekisteröityneet yhteisöt ja yhdistykset saavat suorittaa seremoniallisia tilaisuuksia. Avioparit rekisteröivät suhteensa maistraatissa, ja viettävät itse häätilaisuuden haluamassaan paikassa. Hautauspalvelut avataan kilpailulle ja valtio vuokraa tonttimaata arkuille ja uurnille.
Kirkkojen omaisuus - mukaan lukien tontit - kuuluvat valtiolle ja kulttuurihistoriallisina aarteina siirtyvät museoviraston valvontaan ja hallintaan. 10 vuotta kestävän siirtymäkauden aikana omaisuus vuokrataan ylläpitovelvoitetta vastaan tämänhetkisille seurakunnille ilman lisämaksua. Siirtymäkauden jälkeen tontit voidaan vuokarata edelleen museoviraston hyväksymään käyttöön.
Työntekijän lomapäiviin lisätään 'erityislomapäivät', jotka työntekijä saa käyttää rajoitetun määrän haluaminaan vuoden päivinä, kunhan ilmoittaa siitä viimeistään 30 päivää ennen lomapäivän käyttämistä. Työnantajalla on oikeus kieltäytyä lomapäivän myöntämisestä, mutta velvollinen maksamaan tällöin pyhäkorvauksen. Nämä erityislomapäivät on tarkoitus käyttää uskonnollisten pyhien tai muiden työntekijälle tärkeiden päivien palkalliseksi vapaaksi saamiseen.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Lihakarjan kloonaamisesta
Kommuuneissa asuvista entisistä tai nykyisistä huumausainerikoksiin sortuneista poliitikoista on nyt kirjoitettu tarpeeksi tällä erää ja mikään muu ei säväyttänyt, niin kirjoitanpa varsin pelon ilmapiiristä esimerkkitapauksen avulla. Kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen pelkää kloonilihaa ja haluaisi Suomen tiukentavan linjaansa sen suhteen.
Kloonihan on siis tieteellisen termistön mukaan joskus eläneestä olennosta tuotettu geneettinen kopio. Ihmisen ja eläimen kloonaaminen onnistuu suurin piirtein samalla tavalla. Useat eläinlajit tuottavat usean jälkeläisen poikueita, mutta ilmeisesti identtisiä kaksosia syntyy eläinmaailmassa harvoin. Lihateollisuuden tarpeisiin kloonattu nauta on ilmeisesti kuitenkin jotain hyvin vastenmielistä, koska täsmälleen samat geenit sisältävän naudan syöminen on moraalisesti arvelluttavaa. Paras liha ei ilmeisesti ole enää hyväksi, jos se on kopio alkuperäisestä.
Kokoomuksen meppi toteaa asiantuntevasti seuraavaa: "On huolestuttavaa, että Suomen hallitus on ollut valmis hyväksymään parlamentin ajaman väljemmän kloonilihakiellon. Eläinten kloonaukseen liittyy vakavia eettisiä ja eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia ja siksi kloonilihakiellon on oltava kattava". Huolestuttavaa on lähinnä se, että asiaa tuntemattomat tahot levittävät väärää ja hälyttävää tietoa kansan suuntaan. Kloonattu nauta on käytännössä identtinen kaksonen alkuperäiselle kloonattavalle naudalle, eikä sen käyttämisessä lihateollisuuden tai kuluttajan tarpeisiin liity mitään moraalisesti tai eettisesti arvelluttavaa. Asiantuntijamme jatkaa: "Jos kattavaa kieltoa ei tehdä nyt, kloonattu perimä leviää hallitsemattomasti koko Euroopan teolliseen lihankasvatukseen ja sitä kautta ruokapöytiimme. Kloonilihakielto ilman, että se kattaa myös kloonieläinten jälkeläiset, on suorastaan absurdi".
Pelko ja asiantuntemuksen puute europarlamentaarisella tasolla saattaa asettaa taloudellisesti ja ympäristöllisesti järkevän, hyväksi havaitun kloonilihan 'pelon hyllylle'. Älyvapaiden tietämättömyydestä sinkoavien perusteettomien mielipiteiden laukominen kuuluu kyllä politiikkaan, mutta sitä täytyy voida tieteellisin perustein rajoittaa, kun se asettaa toimivan ja järkevän tuotantotehostuksen kaikin puolin huonompaan asemaan.
Kloonihan on siis tieteellisen termistön mukaan joskus eläneestä olennosta tuotettu geneettinen kopio. Ihmisen ja eläimen kloonaaminen onnistuu suurin piirtein samalla tavalla. Useat eläinlajit tuottavat usean jälkeläisen poikueita, mutta ilmeisesti identtisiä kaksosia syntyy eläinmaailmassa harvoin. Lihateollisuuden tarpeisiin kloonattu nauta on ilmeisesti kuitenkin jotain hyvin vastenmielistä, koska täsmälleen samat geenit sisältävän naudan syöminen on moraalisesti arvelluttavaa. Paras liha ei ilmeisesti ole enää hyväksi, jos se on kopio alkuperäisestä.
Kokoomuksen meppi toteaa asiantuntevasti seuraavaa: "On huolestuttavaa, että Suomen hallitus on ollut valmis hyväksymään parlamentin ajaman väljemmän kloonilihakiellon. Eläinten kloonaukseen liittyy vakavia eettisiä ja eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia ja siksi kloonilihakiellon on oltava kattava". Huolestuttavaa on lähinnä se, että asiaa tuntemattomat tahot levittävät väärää ja hälyttävää tietoa kansan suuntaan. Kloonattu nauta on käytännössä identtinen kaksonen alkuperäiselle kloonattavalle naudalle, eikä sen käyttämisessä lihateollisuuden tai kuluttajan tarpeisiin liity mitään moraalisesti tai eettisesti arvelluttavaa. Asiantuntijamme jatkaa: "Jos kattavaa kieltoa ei tehdä nyt, kloonattu perimä leviää hallitsemattomasti koko Euroopan teolliseen lihankasvatukseen ja sitä kautta ruokapöytiimme. Kloonilihakielto ilman, että se kattaa myös kloonieläinten jälkeläiset, on suorastaan absurdi".
Pelko ja asiantuntemuksen puute europarlamentaarisella tasolla saattaa asettaa taloudellisesti ja ympäristöllisesti järkevän, hyväksi havaitun kloonilihan 'pelon hyllylle'. Älyvapaiden tietämättömyydestä sinkoavien perusteettomien mielipiteiden laukominen kuuluu kyllä politiikkaan, mutta sitä täytyy voida tieteellisin perustein rajoittaa, kun se asettaa toimivan ja järkevän tuotantotehostuksen kaikin puolin huonompaan asemaan.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Yksittäisten ehdokkaiden kannoista
Puolueohjelmia silmäilemällä ei löydä omaa puoluettaan. Aina löytyy puolueohjelmaan tai vaaliohjelmaan kirjattua asiaa, joka on aivan käyttökelvoton kunkin kansalaisen omaan arvomaailmaan. Yksittäiset ehdokkaat paikkaavat puutetta olemalla eri mieltä, mutta jostain syystä sitä parasta mahdollista vaihtoehtoa ei koskaan löydy. Hienoja ajatuksia ja näkökantoja voi löytyä satunnaisilta ehdokkailta ja hetkeksi jaksaa innostua: 'tästäkö se oikea löytyy'. Pettymys on kuitenkin aina yhtä karvas: ideaalinen ehdokas omaakin erilaisen näkökannan juuri kymmenen tärkeimmän asian joukossa ja häntä ei voi äänestää. Oman kirpeän lisänsä asiaan tuo se, että luultavasti sekin ääni menisi vallan toisaalle ja suolana haavoihin saa puoluekurin, joka estää ehdokasta käyttämästä omaa päätään.
Puoluekuri onkin saanut kovaa kritiikkiä esimerkiksi piraattipuolueen suunnalta. Valitettavasti kritiikki puree myös piraattipuoluetta takamukseen: Piraattien omissa riveissä on sensuuria kannattavia ehdokkaita.
PÄIVITYS: Ehdokas vaihtoi vastauksensa ylempänä mainitussa lähteessä. Ehkäpä piraattipuolueen puoluekuri tavoitti hänet. ;)
Pyytäisinkin nyt Suomen kansaa kertomaan, että mihin ne hyvät ehdokkaat on laitettu piiloon. Aamun iloinen yllätys suomalaisilta tuli politiikan saralta seuraavasti: suomalaisilla ei ole hajuakaan politiikan nykytilasta.
Kansaa edustavat ihmiset ovat poikkeuksellisen usein enemmän väärässä tai aivan kujalla. Kompromissiratkaisut herättävät allekirjoittaneessa lähinnä kauhua, koska ne ovat kaikkia ehdotuksia huonompia ratkaisuja lähes kaikissa nykyisissä tilanteissa. Kahdesta huonosta ei vain tule hyvää.
Perustetaan porukalla Suomeen vaikka järkipuolue! Tieteellisesti validit ja järkevästi perustellut ajatukset voidaan järkevien ihmisten kesken käydä läpi ja asettaa ne puolueen kannaksi. Jos jokaisella on samat tiedot, saavutetaan keskimäärin hyvin samankaltainen lopputulos päätöksenteossa. Henkilökohtaiset järjettömät arvomaailmat aiheuttavat pientä variaatiota, josta tuskin on todellista haittaa, kunhan kaikkien kantojen takaa löytyy järkevät perusteet. Nykypolitiikasta ne uupuvat ja niitä kaivataan päivä päivältä kipeämmin.
Teen seuraavan vaalittoman lupauksen, eli aion pitää sen: Jos 20.000 ihmistä kommentoi tai jotenkin muuten tuo kannatuksensa esiin järkipuolueen perustamisesta, niin minä lupaan perustaa kyseisen rekisteröityneen yhdistyksen teidän kanssanne. Lisään liittymisohjeet tähän blogiin, kun epärealistinen ja toiveikas raja laiskuuteni ylittämiseen ylitetään.
Puoluekuri onkin saanut kovaa kritiikkiä esimerkiksi piraattipuolueen suunnalta. Valitettavasti kritiikki puree myös piraattipuoluetta takamukseen: Piraattien omissa riveissä on sensuuria kannattavia ehdokkaita.
PÄIVITYS: Ehdokas vaihtoi vastauksensa ylempänä mainitussa lähteessä. Ehkäpä piraattipuolueen puoluekuri tavoitti hänet. ;)
Pyytäisinkin nyt Suomen kansaa kertomaan, että mihin ne hyvät ehdokkaat on laitettu piiloon. Aamun iloinen yllätys suomalaisilta tuli politiikan saralta seuraavasti: suomalaisilla ei ole hajuakaan politiikan nykytilasta.
Kansaa edustavat ihmiset ovat poikkeuksellisen usein enemmän väärässä tai aivan kujalla. Kompromissiratkaisut herättävät allekirjoittaneessa lähinnä kauhua, koska ne ovat kaikkia ehdotuksia huonompia ratkaisuja lähes kaikissa nykyisissä tilanteissa. Kahdesta huonosta ei vain tule hyvää.
Perustetaan porukalla Suomeen vaikka järkipuolue! Tieteellisesti validit ja järkevästi perustellut ajatukset voidaan järkevien ihmisten kesken käydä läpi ja asettaa ne puolueen kannaksi. Jos jokaisella on samat tiedot, saavutetaan keskimäärin hyvin samankaltainen lopputulos päätöksenteossa. Henkilökohtaiset järjettömät arvomaailmat aiheuttavat pientä variaatiota, josta tuskin on todellista haittaa, kunhan kaikkien kantojen takaa löytyy järkevät perusteet. Nykypolitiikasta ne uupuvat ja niitä kaivataan päivä päivältä kipeämmin.
Teen seuraavan vaalittoman lupauksen, eli aion pitää sen: Jos 20.000 ihmistä kommentoi tai jotenkin muuten tuo kannatuksensa esiin järkipuolueen perustamisesta, niin minä lupaan perustaa kyseisen rekisteröityneen yhdistyksen teidän kanssanne. Lisään liittymisohjeet tähän blogiin, kun epärealistinen ja toiveikas raja laiskuuteni ylittämiseen ylitetään.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Japanin tilanteella jeesustelusta
Valtakunnan merkkihenkilöt Anni Sinnemäki ja Paavo Arhinmäki ovat rientäneet ilmoittamaan universumin päättyvän, jos Suomeen rakennetaan lisää ydinvoimaa. Puheenjohtajat perustelevat apokalyptistä sanomaansa sillä, että Japanissa 40-vuotias reaktorimalli päästi jäähdytysjärjestelmästään vety- ja vesihöyryä. Pientä polttoaineen sulamista saattoi tapahtua, mutta katastrofista ollaan kaukana - voimalan ydinreaktiosta ei voi syntyä itseään ruokkivaa reaktiota. Vihreiden puheenjohtajan blogitekstiä muokattiin poliittisesti korrektimpaan suuntaan, jotta puolueen poliittinen agenda ei näkyisi niin räikeästi läpi. Arhinmäen lausunnosta paistaa läpi tekniikan tuntemuksen puute ja kansaan vetoava asenne kieltää kaikki se, mistä media on antanut julkisuuteen negatiivisen kuvan. Onneksi tieliikenteen onnettomuustilastoja ei uutisoida näin laajasti.
Poliittisella keppihevosella ratsastelu ei jäänyt ainoastaan vihreiden ja vasemmistoliiton puheenjohtajien jupinaksi, vaan myös media on päässyt mässäilemään tilanteella ja suunnaltaan lietsomaan lisää paniikkia apteekit joditableteista tyhjäksi ostavan kansan pariin.
Helsingin Sanomat julkaisi Internetissä levinneen väärennetyn kartan ydinlaskeumasta osana uutisointiaan tarkistamatta lähdettä. Australian Radiation Services on pitänyt jo päiväkausia etusivullaan tiedotetta siitä, että ei ole julkaissut mitään tutkimusta ja karttaa laskeumasta. Lähdekritiikkiä tuntematon Lehti ilmeisesti teki kartan uudestaan ja julkaisi sen osana omaa uutisointiaan. Juuri paremmin ei mene MTV3.fi:n uutistoimituksella, jonka ydinvoimaa koskevissa uutisissa ei aina ole edes ydinvoimaan liittyvä kuva, vaan jotain palavaa öljynjalostamon alueella.
Huolestuttavinta tilanteessa ei ole poliitikkojemme populistisuus tai median mässäily mehevällä uutisaiheella. Huolestuttavinta on se, että koko karusellia pyörittää suomalaisen Säteilyturvakeskuksen johtajan Jukka Laaksosen antamat asiattomat kommentit. Uutisoinnissa tuodaan esille osittainen sulaminen, jota Japanissa ei edes ollut sattunut. Laaksonen viittasi muihin saamiinsa tietoihin, joita ei ole olemassa. STUK itse uutisoi sivuillaan paljon maltillisemmin. Asiantuntevan kirjoituksen Japanin tilanteesta löydätte ydinreaktioita.fi -sivustolta.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että ydinturmasta ei kerrottu muualla maailmassa yhtä apokalyptiseen sävyyn. Japanilaisten viranomaisten tiedoksiannot olivat huomattavan maltillisia ja niissä ymmärrettiin painottaa, että mistään reaktorin sulamisesta ei ole viitteitä. BBC kertoo uutisoinnissaan selkeästi, että ydinvoimaloissa sattuneet räjähdykset ovat olleet jäähdytysjärjestelmään liittyviä räjähdyksiä. Kyseessä ei siis ole ydinvoimalan räjähtäminen, reaktorin sulaminen tai edes maailmanloppu.
Median ryöpyttämistä voitte lukea Petteri Järvisen blogissa. Suomalaisen median on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja STUKin johtajalle on annettava moitteet moisesta paniikin lietsomisesta. Harhaanjohtavaa uutisointia hyödyntävät poliitikot on parempi laittaa tutustumaan Suomeen rakennettavien EPR-reaktoreiden ja vanhojen BWR-reaktoreiden eroihin. Japanin höyryjä päästänyt jäähdytysjärjestelmä oli BWR-tyyppinen(Boiling-Water-Reactor), jollaisia Suomessa on ennestään Olkiluoto-1- ja Olkiluoto-2-reaktorit. Järjestelmä kesti maailman 4. voimakkaimman maanjäristyksen ja tsunamin. Yksikään EPR-mallinen kevytvesireaktori ei ole hajonnut, päästänyt yllättäen kaasuja tai tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Vähemmän vääriä energiaratkaisuja löydätte tämän blogin energiapolitiikasta kertovasta kirjoituksesta.
PÄIVITYS:
Vihreiden ratsastelu Japanin ydinvoimakeppihevosella jatkuu. Puolueen puheenjohtaja Anni Sinnemäki tiedottaa, että vihreät eivät käytä Japanin tilannetta vaaliaseena. Vastaavaa puheenjohtaja Sinnemäki on sanonut aiemmin mm. Suomen vaakunaleijonan käyttämisestä vihreiden vaalitunnuksena. Myöskään vaalitunnus Uusi Suomi ei ole mistään kopioitu. Vihreiden vaaliaseettomuuden kilveksi nousee ydinvoimaa vastustava Pro Hanhikivi-liike, joka tuo ydinvoiman vaarallisuuden nyt koko kansan tietoon.
PÄIVITYS 2:
Itsenäisyyspuolue lähti populistiseen atomeita kauhistelevaan rintamaan ydinvoimaa vastaan. Puolue ehdottaa hajautettua uudistuvien energiamuotojen käyttöä ydinvoiman korvaamisessa.
Poliittisella keppihevosella ratsastelu ei jäänyt ainoastaan vihreiden ja vasemmistoliiton puheenjohtajien jupinaksi, vaan myös media on päässyt mässäilemään tilanteella ja suunnaltaan lietsomaan lisää paniikkia apteekit joditableteista tyhjäksi ostavan kansan pariin.
Helsingin Sanomat julkaisi Internetissä levinneen väärennetyn kartan ydinlaskeumasta osana uutisointiaan tarkistamatta lähdettä. Australian Radiation Services on pitänyt jo päiväkausia etusivullaan tiedotetta siitä, että ei ole julkaissut mitään tutkimusta ja karttaa laskeumasta. Lähdekritiikkiä tuntematon Lehti ilmeisesti teki kartan uudestaan ja julkaisi sen osana omaa uutisointiaan. Juuri paremmin ei mene MTV3.fi:n uutistoimituksella, jonka ydinvoimaa koskevissa uutisissa ei aina ole edes ydinvoimaan liittyvä kuva, vaan jotain palavaa öljynjalostamon alueella.
Huolestuttavinta tilanteessa ei ole poliitikkojemme populistisuus tai median mässäily mehevällä uutisaiheella. Huolestuttavinta on se, että koko karusellia pyörittää suomalaisen Säteilyturvakeskuksen johtajan Jukka Laaksosen antamat asiattomat kommentit. Uutisoinnissa tuodaan esille osittainen sulaminen, jota Japanissa ei edes ollut sattunut. Laaksonen viittasi muihin saamiinsa tietoihin, joita ei ole olemassa. STUK itse uutisoi sivuillaan paljon maltillisemmin. Asiantuntevan kirjoituksen Japanin tilanteesta löydätte ydinreaktioita.fi -sivustolta.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että ydinturmasta ei kerrottu muualla maailmassa yhtä apokalyptiseen sävyyn. Japanilaisten viranomaisten tiedoksiannot olivat huomattavan maltillisia ja niissä ymmärrettiin painottaa, että mistään reaktorin sulamisesta ei ole viitteitä. BBC kertoo uutisoinnissaan selkeästi, että ydinvoimaloissa sattuneet räjähdykset ovat olleet jäähdytysjärjestelmään liittyviä räjähdyksiä. Kyseessä ei siis ole ydinvoimalan räjähtäminen, reaktorin sulaminen tai edes maailmanloppu.
Median ryöpyttämistä voitte lukea Petteri Järvisen blogissa. Suomalaisen median on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja STUKin johtajalle on annettava moitteet moisesta paniikin lietsomisesta. Harhaanjohtavaa uutisointia hyödyntävät poliitikot on parempi laittaa tutustumaan Suomeen rakennettavien EPR-reaktoreiden ja vanhojen BWR-reaktoreiden eroihin. Japanin höyryjä päästänyt jäähdytysjärjestelmä oli BWR-tyyppinen(Boiling-Water-Reactor), jollaisia Suomessa on ennestään Olkiluoto-1- ja Olkiluoto-2-reaktorit. Järjestelmä kesti maailman 4. voimakkaimman maanjäristyksen ja tsunamin. Yksikään EPR-mallinen kevytvesireaktori ei ole hajonnut, päästänyt yllättäen kaasuja tai tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Vähemmän vääriä energiaratkaisuja löydätte tämän blogin energiapolitiikasta kertovasta kirjoituksesta.
PÄIVITYS:
Vihreiden ratsastelu Japanin ydinvoimakeppihevosella jatkuu. Puolueen puheenjohtaja Anni Sinnemäki tiedottaa, että vihreät eivät käytä Japanin tilannetta vaaliaseena. Vastaavaa puheenjohtaja Sinnemäki on sanonut aiemmin mm. Suomen vaakunaleijonan käyttämisestä vihreiden vaalitunnuksena. Myöskään vaalitunnus Uusi Suomi ei ole mistään kopioitu. Vihreiden vaaliaseettomuuden kilveksi nousee ydinvoimaa vastustava Pro Hanhikivi-liike, joka tuo ydinvoiman vaarallisuuden nyt koko kansan tietoon.
PÄIVITYS 2:
Itsenäisyyspuolue lähti populistiseen atomeita kauhistelevaan rintamaan ydinvoimaa vastaan. Puolue ehdottaa hajautettua uudistuvien energiamuotojen käyttöä ydinvoiman korvaamisessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)