keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Puoluejärjestelmästä

Tätä blogia lukeva kansalainen pyysi aikaisemmasta kirjoituksesta uudistetun painoksen näin kuntavaalien alle. Suomalaisista puolueista ja niiden samankaltaisuuksista ja eroavaisuuksista on kirjoitettu jo, joten keskitytään puoluejärjestelmän ja vaalitavan läpileikkaamiseen - sekä tietysti perinteeksi muodostuneeseen hajoamiseen puolueiden sanojen ja tekojen vastakkaisuudesta.

Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa. Useilla ranskankielisten herrasmiesten nimillä varustetut laskentatavat koristavat äänestystilastoja ja kannatusbarometrejä, jotka yrittävät viestiä meille äänestäjille poliittista realismia. Käytännössä suhteellinen vaalitapa tarkoittaa, että paljon ääniä saavat ehdokkaat vetävät mukanaan toisinaan myös hyvin vähän ääniä saaneita ehdokkaita - tämä korostaa paljon ääniä saaneen ehdokkaan asemaa, koska saman puolueen edustajia tulee kimppakaupassa mukana. Ilmeisesti olisi epädemokraattista antaa enemmän äänivaltaa henkilölle, joka saa runsaasti ääniä ja vähemmän valtaa ehdokkaille, jotka saavat vähemmän ääniä.

Vaalilupauksien toteutumista seuraava Kansan Muisti -palvelu tarkastelee ehdokkaiden vaalikoneisiin antamien vastausten ja eduskunnassa toteutuneiden äänestysten suhdetta toisiinsa. Vähiten vanhaa puoluetta muistuttava eduskuntapuolue Perussuomalaiset äänestää eniten lupaustensa mukaisesti - tätä voi palvelussa tarkastella tietysti ehdokas kerrallaan, jos haluaa löytää omasta puolueestaan valopilkkuja.

Perussuomalaisten ajatuksia ja arvomaailmaa ei kenenkään tarvitse tai ole pakko jakaa. Puolue ei ilmeisesti vaadi juurikaan puoluekuria jäseniltään, vaan ehdokkaat ovat vapaita äänestämään kuten haluavat tullessaan valituiksi. Tämä poikkeaa vahvasti muiden eduskuntapuolueiden tavasta toimia: Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä jopa erotettiin kaksi kansanedustajaa. Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho äänestivät vaalilupaustensa mukaisesti ja joutuivat siksi perustamaan oman eduskuntaryhmänsä.

Puoluekuri on tuo kirosana, joka estää hyvien ehdokkaiden äänestämisen, kun he valitsevat itselleen äänestäjän mielestä huonon puolueen. Suuri ja aiheellinen pelko siitä, että ääni meneekin väärään osoitteeseen aivan väärää mieltä olevalle ehdokkaalle ajaa äänestäjät turvautumaan huonompiin ehdokasvaihtoehtoihin. Suhteellinen vaalitapa tekee näin itselleen karhunpalveluksen.

Suomessa on ollut yhdistysliikehdintää vaalitavan muuttamiseksi. Äänivalta ry ajaa hyväksymisvaalitapaa Suomeen. Hyväksymisvaalitavassa äänestäjät laittaisivat ehdokkaita järjestykseen siten, että jos ensimmäinen ehdokas ei tulisi valituksi, mutta seuraava omalta listalta tulisi, menisi ääni tälle ehdokkaalle. Näin ääniä ei menisi hukkaan ja kansalaiset saisivat päättää kenelle muuten hukkaan menevä ääni annettaisiin - puolueesta riippumatta. Menetelmä ei kuitenkaan ota huomioon puoluejärjestelmän muita huonoja puolia kuten poliittisia virkanimityksiä.

Poliittiset virkanimitykset tarkoittavat siis sitä, että joku saa hakiessaan virkaa etua esimerkiksi tietyn puolueen jäsenyydestä tai hyvistä suhteista valinnan tekevään päättäjään. Hyvä veli -verkostot toimivat riippumatta siitä onko puolueita olemassa - ihmiset valitsevat itsensä kaltaisia ihmisiä luottamus- ja johtotehtäviin (Salo & Blåfield 2007, 26 - 33.) ja näin äänestäjätkin äänestävät luottamustehtäviin niitä, jotka edustavat heidän ajatusmalliaan parhaiten. Valinta on luonnollista ja tehostaa hallintokoneiston toimivuutta ja yhteispeliä. Eri tavalla ajattelevat ihmiset kokevat järjestelmän epäoikeudenmukaiseksi - ja syystä: heidän äänensä ei koskaan pääse kuuluviin.

Voiko suomalaista demokratiaa kehittää lakkauttamalla puolueet, mahdollistamalla täten ainoastaan henkilön ominaisuuksien ja henkilökohtaisen taustan sekä markkinoinnin vaikuttavan valituksi tulemiseen. Mene ja tiedä. Joku voisi argumentoida, että lakkauttamalla puolueet vähemmistöjen ääni jäisi jalkoihin ja rikkaat pystyisivät ostamaan markkinoinnilla ehdokaspaikkoja. Väitän aktiivisen demokratian toimivan ja luotan siihen, että nykyaikaisen tiedonvälityksen maailmassa äänestäjät eivät äänestä sitä joka on eniten esillä vaan sitä, joka on lähimpänä äänestäjänsä ajatusmaailmaa ja paneutuu eniten valituksi tulemisen tieteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti